Vanhoja kuvia muistuttamaan hiussuunnitelmista ja siitä että on ikävä Nelliä. Kesää odotellessa. Näitä tunteita. Kun tää kevät alkaa oikeesti tuntumaan siltä. Enää kuukausi koulua, päivällä on niin kuuma että nahkatakki on otettava pois, mutta illalla vielä palellaan. Siitä myös tunnistaa kevään, että haluaa tehdä ja mennä. Mussa silti kasvaa katkeruus. On kivaa kun tarkenee helposti lempivaatteissa tai kun äiti ojentaa vanhat tennarinsa väliaikaiseen käyttöön. Tai kun saa soiton että kesätyösopimusta tehtäisiin perjantaina kolmelta. Perjantaina on myös Tiinan vuoro.
Kesä on niin lähellä että sen tuntee ja samalla kun vihreä puskee puiden oksille, mun elämänjano ja onnellisuus tekee samaa mun mielelle. Vaikka jotkin asiat tempaisee mut takaisin sinne syvyyksiin välillä. Viikon vapauteen mahtuu kaikkea. Tuttu iltakävely Janitan kanssa, turvalliselta, ihan Tampereelta tuoksuva Porilainen mies joka osaa laulaa, vanhempien tarinoita fiftariajoista, niistäkin voi koostua loistava ilta. Tuntuu kesältä. Tai ehkä silloin tuntuu kesältä kun menee nukkumaan neljältä aamuyöllä ja hiukset tuoksuvat kesäyöltä Tampereella. Tai sitten mieli harhailee. Mulla on myös yli-ihana perhe. Viikko enää odotusta. Nelli ja tyttöjen jutut. 50min puhelimessa Luvian keskustassa. Mun vuoro tulla tädiksi syksyllä.
♥Clarissa.
