Tahdon että tiedät, olet saanut palan minusta.

Minut haastoi Pinja, en jaksa haastaa muita koska en keksi.

Tässä vielä viimeperjantailta hieno kuva päivänsäteestä ja menninkäisestä. Ihana Nelli.

5 asiaa, joita tarvitset joka päivä:

Meikit 

Hammasharja

Tietokone

Äiti

Vaatteet

5 kirjaa, joita suosittelet:

Tyttö Tulevaisuudesta

Langennut Enkeli

Ennuskivien Mahti

Twilight Houkutus

Tosiasioita Suomesta

5 materialistista joululahjatoivetta:

Vaatteita, omatyylisiä, paljon

Suklaata

Elokuvia

Kenkiä

Rahaa

5 adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Eloisa

Helposti särkyvä

Huumorintajuinen

Väsyvä

Onnellinen

5 elämän ohjetta, jotka antaisit muille:

Hengitä

Kaikki, ihan kaikki loppuu aikanaan. Pahat ja hyvät asiat.

Älä pelkää kertoa miltä tuntuu

Nosta kädet taivasta kohti ja koita koskettaa sitä välillä.

Kuuntele musiikkia

Laskematta kannet auki paljastin aivan kaiken, peittää voinut en, onni sellainen kerran on vain mahdollinen

Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan 
Se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa 

Ihan yli-ihania naisia, Ella, Nelli, Liila, Katri, Janita. Oli taas niin ihanaa nähdä kaikkia rakkaita Tampereella. Aina on vain kovin onnellinen kun nousee siitä junasta. Kylmältä pakenemista, nauramista, juttelua tyttöjen kesken ja aiemmin sovittu keskustelu Nellin kanssa. Hienoja ja täydellisen epäonnistuneita kuvia. "pysykää paikallanne sen kolme tuntia kun tää ottaa sitä kuvaa" Lisää seikkailua bussilla. Ellan kanssa kriiseily. Hetkellinen sortuminen, kaikki muut tekee kaikkensa kootakseen palat yhteen ja on taas onnellinen. Saa puhuttua todella monen kanssa ne kesken jääneet lauseet loppuun. Silti jäi sanoja hieman puuttumaan. Säästetään jatkolle. Kun seikkaillaan lisää bussissa ja on kylmä. Taivaalle alkaa kiivetä aurinko ja se ihana tunne kun pääsee nukkumaan. Uusia tuttavuuksia ja kaiken uuden ja vanhan päivittelyä. Junassa nukkumista ja nyt jo ikävä kaikkia. Pian uudestaan. 40e riitti aika hyvin Maanantaina mulla alkaa tet-viikko mustissa ja mirrissä, täytyy vielä kirjottaa aine kasvukivuista. Niistä henkisistä.

Päättääkö se jalkeilla olla, käydä karkuun viileää?

Tämä todellisuus, nyt.
Se on jotenkin liian lähellä, liian painavana.

Vaikea selittää. Se ei johdu vuodenajasta, ei kokonaan, koska se ei jatku. Se loppuu, ottaa tauon ja iskee uudestaan. Onneksi se ei jatku. Ei ole sitä jatkuvaa raskasta oloa enää. Mutta sitten välillä pelottaa niin ettei henki kulje. Mä toivon ettei mun pelkoni käy toteen. kun kertoo jollekkin niistä peloista, mutta kaikki jää auki. Lause jää auki. Kaikki on tapahtunut ja liikahtanut niin nopeasti ja paljon lyhyessä ajassa, että se vuotaa yli. Miten ihanaa ja pelottavaa samaan aikaan. Olen onnellinen, mutta se fakta ettei mulla ole sitä kunnollista otetta mistään välillä vetää alas. Ei ole sitä kontrollia. Onneksi on ihmisiä joiden kanssa jutella. Ihan vain jostakin, ei ehkä juuri niistä tunteista jotka hakkaa rintakehää. Jostakin. Unohtaa ne iskut ja keskittyä johonkin mukavaan. Kunhan tää tärinä nyt lakkaisi. Toivottavasti tämän illan tunnekirjo ei toistu vähään aikaan. Huomenna kävelylle. Se on meidän juttu. Uppoutuisiko sitä siihen kirjaan jonka on lukenut yli 20 kertaa?

Niin että iltakaudet joutuivat kärsimään

Tuskin on viisasta
kiipeillä katolle loikoilemaan

Se ihana tunne kun astuu junasta ulos ja keuhkot täyttyy ilmasta. Siitä tutusta ja turvallisesta Tampereen ilmasta. Ja se ihana tunne kun saa halata rakkaita ihmisiä. Sain tänäviikonloppuna tavata ihan kaikki rakkaimmat Tampereella. Ella, Katri, Nelli, Liila, Tommy ja te loput. Uusiakin tuttavuuksia tuli. Rakkaustyttöjä. Perjantai-ilta ja kun kaikki tunteet käy yht'äkkiä päälle ja ei tunne mitään. Kun itkee ja unohtaa miten hengitetään. Kun kuiskaa hiljaa ääneen vain pienen osan niistä tunteista ja pyydetään kertomaan lisää mutta ei osaa. Ehkä kerron joskus. Kaiken. Olo on parhaimmillaan vasta aamulla ja päässä on kuhmu. Kiire keskustaan, nopeita halauksia ja bussipysäkillä odotetaankin 20minuuttia. Nyt ollaan tunnettu vuoden Tommyn kanssa. Ehkä elämäni paras vuosi. Ei vain ehkä. Sitten Liila ja Lauantai-ilta. Aamuviiden kaupungin valot. 10h yöunet koko viikonlopun aikana. Jotenkin vain todella onnellinen mutta niin väsynyt. Pizzaa ja junalla kotiin. Maanantai aamun surutunne ja todellisuus. Pakko päästä ennen synttäreitä vielä kerran Tampereelle. Ei voi kun kiittää kaikista rakkaista siellä. Huomenna koulukuvaus ja viikonlopuksi jo uusia suunnitelmia.