Luovutan, nyt mä luovutan, tähän aikaan aamusta mitään en voi tehdä millekään

 antaudun, joo mä antaudun, lattialla, pölyssä makaan.

Välillä sitä on vaan todella väsynyt, taivaalla on säröjä ja aurinko on lämmin. Mä olen sisältä kylmä.
Clarissa.

Sä oot kerran jo luullut, ettet tuu koskaan toipumaan ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Aika tuntuu välillä seisovan, ihankuin kello hiljenisi. Yhtenä iltana viisarit pyörivät väärään suuntaan ja maa on valkoinen. Mikään ei ole rauhoittavampaa kuin puhdas tähtitaivas. Aamulla valkoinen maa on enää vain pahaa unta. Joskus paha mieli piinaa mieltä ja kehoa mutta onneksi on pelastajia, kuten se kirja. Ja onneksi tähtiä voi ripustaa katonrajaan.

On ihan ok jäädä perjantaina pois koulusta koska väsyttää. Mutta sitten aika voi mennä Tiinalle ja valvoa myöhään. Rikkoa rutiineja ja syödä päivällä Tiinan, Juhon ja Eltsun kanssa. Kun aurinko lämmittää sekunnin verran ja kaikki tuntuu rajattomalta siinä sekunnissa. Kevät? Tahdon sanoa talvelle hyvästit. En jäisi kaipaamaan. Haaveet kesästä pyörii unissa. Jotain tapahtuu pian, jotain on ihan nurkan takana. Mulla on ikävä ja mä olen niin levoton ja sekava.

♥Clarissa.

Luuhun asti on tehnyt työnsä aurinko, kaunis, armoton, hiiltä suudelman perintö

Onnen tunne on niin hauras että se menee melkein heti rikki.

Kevät. Se tulee kirkastamaan puut ja taivas näyttää siniseltä. Miten paljon voi piristää avoin taivas? Aurinko jonka lämmön tuntee antaa toivoa että ehkä kesä tulee vielä. Ehkä kaikki ei olekaan yhtä raskasta kuin ne harmaat pilvet taivaalla. Ehkä. Onneksi välillä voi paeta siihen kirjaan jonka osaa ulkoa kannesta kanteen. Miten yksi kirjailija osaa kirjoittaa kaiken oikein? Jotenkin vaan hauras olo. Yksi tönäisy ja kaikki hajoaa. Sitä välillä miettii, että olenko minä paha ihminen? Sitä tulee mietittyä esimerkiksi niinä hetkinä, kun tajuaa että on pettänyt lupauksensa sellaiselle, joka ei voi vaikuttaa asiaan mitään. Sellaiselle, joka pyytää niin vähän, antaa niin paljon, mutta saa vain vähemmän. Sellaiselle, joka on riippuvainen minusta. Olenko minä paha? Välillä oikeat päätökset eivät ole niitä helpoimpia. Mutta ei saa olla itsekäs. Kai mä vaan olen niin pahoillani. Mä vaan toivon että kestän. Ehkä mä selviän silti. Miksi mulla ei voi ikinä olla helppoa kevättä? 

Kaikki on irrallaan. Onneksi mulla on jotain, mitä mulla ei viimekeväänä ollut. Jotain joka ottaa vapaaehtoisesti kannettavakseen niitä irrallisia asioita. Silti välillä tekisi mieli vain lähteä. Kylmästi. Välillä tekisi mieli huutaa, välillä tekisi mieli kertoa sille yhdelle kaikki. Silti tää vuosi muuttaa monen elämän.

Mun täytyy mennä siihen paikkaan missä on hiljaista, aina kaunista ja jos ihan pakko on.. siellä voi huutaa. 

♥Clarissa.