On nainen ratissa kyyneleitä keräillen

Avautumista/valittamista. Mulla oli turhan isot odotukset tälle vuodelle. Muistan kun kirjotin blogiin, ett ootan tätä vuotta, kaikki muuttuu, no niin tekee. Miks ihmees kirjotin silleen. Tää on kauheeta. En saanut kutsua hiusalalle pääsykokeisiin. Lukioon en mene, en mä pärjää siellä. Eli, ei nyt sit oo koulua mihin mennä syksyllä, pelottaa. Luulin viel tossa alkuvuodesta, ett hei, täst tulee hyvä vuosi, hyvä olla. Virhearvio. Kaikki tuntuu menevän vaa huonommaks, mulla ei oo pahemmin suunnitelmia kesäks, ei kenenkään kanssa, alkukesälle muutama juttua suunniteltuna, odotan vaan sitä, että saa olla, en haluu miettiä koko kesänä. Teen kuitenkin niin, mietin. Loppukesäks mahdollisesti kesätöitä, jos muo nyt jäätelökioskille otetaan, huomenna juttelemaan sinne. Tuntuu turhalta tää loppu 9lk, kun ei tullut kutsua edes pääsykokeisiin sinne hiusalalle, tuntuu turhalta edes yrittää enää. Kaikki tuntuu turhalta, enkä tykkää siitä. Onneks mulla on äiti jolle uskallan puhua, mut en sillekkään ihan kaikesta. Ei oo kyse siitä ettenkö tahtois puhua kavereille. Mä en vaan haluu vaivata omilla ongelmillani, jos teen niin muo hävettää seuraavana päivänä  hirveesti. Ehkä nyt väsymyskin tähän kaikkeen puhuu vähän. Mä en koe olevani hyvä missään, paitsi sinne hiusalalle oisin sopinu hyvin. Kaikessa muussa huono ja otan paineita heti, paljon ja kaikesta. No ehkä tää nyt riittää.                                                                                              vanha kuva.

Lauantaina menin Janitan kaa kaupungille, ostin vähän meikkejä loppuneiden tilalle, sitten Tommy tuli ja hengattiin siinä sitten, oli kiva nähä sitä pitkästä aikaa c: muutenkin oli kivaa kun oli jotain mitä odottaa viikonlopulta todella pitkään aikaan. Illalla menin viel Janitalle yöks, oli tosi kiva vklp kun oli tekemistä.

Sain portfoliosta 4=kiitettävän. Englannin valtakunnallisesta 9-. Ja pääsen ehkä jäätelökioskille loppukesästä kesätöihin. aika varmasti pääsen. Muutama onnistuminen jopa. Koirien kanssa menee hyvin, ne nostaa mun itsetuntoa aina silloin tällöin. 

Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa

 Olin varannyt terveystiedon portfolioon tekoaikaa koko viikonlopun. Aiheena minä, minun elämä, no, se valmistui sitten kahdessa illassa, siitä tuli hyvä, toivottavasti opettajakin sitten tykkää. Parasta olisi.
Nukuin tänään ihanasti pitkään, pelasin simssiä, ulkona satanut aamusta asti vettä, laitoin itseni kuntoon, otin kuvia. Tällaisina päivinä tykkään hiuksistani. Harvoin tykkään, nyt olen tyytyväinen. Olin eilen lenkillä koirien ja veljen kanssa, aurinko paistoi ihanastikuumasti selkään, takki oli auki koko lenkin. Oma koira, Luna, sen kanssa on jonkinlainen yhteys, taisitten kuvittelen vain. Ei, kyllä siinä jotain on. Antaa sisältöä elämään. Odotan sairaalloisen paljon kesää, sitä että jaksaa ja viitsii laittautua, voi pukeutua kevyesti, sukkahousut. Tästä tuli taas sekava ajatuksia-kuulumisia-muuta ylimääräistä-postaus. Hymyilttää.

ihana kuva syksyltä 2011. Naurattaa mun asento, mutta tämä on silti ihana kuva. Ihana Janita.

Hyvää yötä ja Huomenta

 "Täksi yöksi jää"

 "Hyvää yötä ja Huomenta, ehdit myöhemmin nukkua"

 "Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään, turha pelätä laukausta sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa"