Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea mukavaa, että nuo kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa. Olen nähnyt Tiinaa ja Eliseä kovasti ja aionkin kohdata uudenvuoden heidän kanssaan, kun matka Kauhavalle Heinin luo ei onnistukkaan. Odotan kovin paljon maanantaina, uuttavuotta ja tammikuuta. Leffaan, syömään, kaikkea kivaa ja mukavaa Elisen ja Tiinan kanssa, nauretaan itsemme kipeiksi, sitten Nelli tänne viikonlopuksi. Tyttöaikaa viettämään. Ensiviikosta tulee paras aikoihin. Jouluna paketeista kuoriutui yllätykseksi kaikki mitä muisti listassa olevan toiveet ja vähän enemmän. Uudet vaatteet ovat aina tervetulleita ja miksei hiuskiharrinkin. Vaikka H&M housujen kokologiikka on raivostuttavaa. Tuntuu että oon viimeviikkojen aikana vahvistunu paljon. Voi olla että toivo uudesta vuodesta luo sen harhan, tai sitten se on totta. Tanssin keskellä huonetta ympäri, ympäri ja nauran varjolleni joka pyörii kanssani. Valo lankeaa sen ylle ja voin sanoa olevani onnellinen. Viimevuonna tähän aikaan tuntui samalta. Mutta se kumpusi jostakin muusta, tämä kumpuaa minusta.Mä onneni nään olemassa tässä,nyt ja se pulppuaa!Olen olemassa. Aloitin päiväkirjan ja siinä kiehtoo se että se on minun, kenenkään muun ei tarvitse nähdä sitä, ellen itse halua. Voin kirjoittaa sinne mitä tahansa, koska se kaikki on minun. Ikävä vain sekoittaa välillä päätä, onneksi ensikuussa pääsen vetämään keuhkot täyteen sitä ilmaa jota minut on luotu hengittämään. Olen saanut viikkojen aikana selkeän ajatuksen siitä mitä mun elämässänijosseminustaonkiinnitulee tapahtumaan seuraavan 2vuoden aikana. Se on ihanaa. Tietää mitä tehdä ja tuntea että oikeasti voi jopa saavuttaa nuo unelmat. Ja sitten välillä uppoudutaan vaaleanpunaisiin unelmiin. Monet kertyneet asiat ja väsymys kirjoittaa nyt tästä tekstistä näin sekavaa. Höh. Ehkä menen nukkumaan. Heihei.
ps. instagram: clarissanasu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti