Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa, joka vatsassa vääntyi silloin

kun me silmät mustalla maalasimme
tupakkapaikalla kapinoimme~

Taas kahden viikonlopun ja hiihtoloman täydeltä juttua. Ensin Tiinalla suunnitellaan ja tehdään kolme tuntia ja Mira saa olla päivän prinsessa, lauletaan keuhkojen täydeltä satumaan tangoa ja ollaan hölmöjä. Mennään nukkumaan aikaisin ja herätään ennen kahtatoista. Ennenkuulumatonta. Sitten laiskotellaankin kaksi päivää ja tuli siinä Janitankin kanssa istuttua illan verran. Tiinan luona lämmitetään kaikki ruoat ja sitten kellään ei ole nälkä. Hengataan Tiinan ja Elisen kaa kolmestaan ja tehdään sprite-mehu-boolia ja katsotaan paranormaalia toimintaa. Piiloudutaan tyynykammioon. Bussilla ajelu on ihan kivaa kunhan on kuulokkeet. 

Mikään ei ole niin ihanaa kuin saada rahat kasaan ja reissu Tampereelle on totta. Mikään ei ole niin ihanaa kuin halata niitä rakkaita jotka näki pieni ikuisuus sitten viimeksi. Kun kaikki menee suunnitelmieen mukaan. Ja kun mikään ei mene. Ihan hyvillä tavoilla. Ihanaa päästä pakoon arjen ahdistusta ja on ihanaa kun saa asiat selviks ja voi hengähtää sen asian suhteen kunnolla ekaa kertaa vuoteen. Uusiin ihmisiin on kiva tutustua ja vanhojen tuttujen kaa on kiva luoda uusia muistoja. Nellinkin kanssa voi lähteä kävelylle johonkin pimeään ja tunnit voi muuttua minuuteiksi. Ja sitten kaikki olikin tulossa Poriin. Muutamasta asiasta voi olla varma, kuten siitä että mulla on jo kova ikävä takaisin. Huomenna on Maanantai ja koulua. Huono yhdistelmä.

♥Clarissa.