sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Sopivasti muistetaan vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaankaan

Kaupungin ylle laskeutui sumuverho,
veti henkeen viimeistä tupakkaa
hoipertelevat vastaantulijat muistamatta nimeään.
Käsi kädessäni


Ollaanko tämä kesä näin?
Vappuna avataan kesä vaikka sää pistääkin vastaan. Hyppy bussiin ja kuulokkeista koko matkan läpi parasta musiikkia, Tampereella puut jo hohtavat vihreää ja kaduilla enemmän ihmisiä kuin ikinä. Kaikilla se vapun sekoittama pää ja juna-asemalla tutut kasvot. Nellin kanssa ympäri keskustaa ravailu on ihan jees niinkuin myös tuttujen metsästäminen koskenrannassa. Ihmismeressä uiskentelu ja kokoajan vastassa enemmän tuttuja ja ikävöityjä.

Ilta viilenee mutta ei tunnu missään. Lahjoitetaan eväitä ja puhalletaan serpentiiniä. Halauksia. Ruusupuska repii haavoja jalkoihin ja kyllähän sieltäkin niitä uusia tuttavuuksia löytää. Saman illan aikana romuttuu pari asiaa ja viimeistään nyt sitä tietää kuka, miten ja kuinka paljon kannattaa. Itse tietää parhaiten. Puhutaan suoraan kaikesta pienessä universumissa ja lähdetään. Katsotaan Nellin kanssa keskellä yötä täydellisiä naisia ja yövytään mökissä. Aamulla on lämmin mutta pää jäässä. Päivä kuluu ihan liian lujaa ja kohta jo hyvästellään juna-aseman laiturilla. Alle 24tuntia hulluutta. Kesällä seikkaillaan. Mulla aukesi jäätelökesä ja koulu loppuu pian.
Vihdoinkin.
♥Clarissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti