Älä sammu aurinko

Vanhoja kuvia muistuttamaan hiussuunnitelmista ja siitä että on ikävä Nelliä. Kesää odotellessa. Näitä tunteita. Kun tää kevät alkaa oikeesti tuntumaan siltä. Enää kuukausi koulua, päivällä on niin kuuma että nahkatakki on otettava pois, mutta illalla vielä palellaan. Siitä myös tunnistaa kevään, että haluaa tehdä ja mennä. Mussa silti kasvaa katkeruus. On kivaa kun tarkenee helposti lempivaatteissa tai kun äiti ojentaa vanhat tennarinsa väliaikaiseen käyttöön. Tai kun saa soiton että kesätyösopimusta tehtäisiin perjantaina kolmelta. Perjantaina on myös Tiinan vuoro. 

Kesä on niin lähellä että sen tuntee ja samalla kun vihreä puskee puiden oksille, mun elämänjano ja onnellisuus tekee samaa mun mielelle. Vaikka jotkin asiat tempaisee mut takaisin sinne syvyyksiin välillä. Viikon vapauteen mahtuu kaikkea. Tuttu iltakävely Janitan kanssa, turvalliselta, ihan Tampereelta tuoksuva Porilainen mies joka osaa laulaa, vanhempien tarinoita fiftariajoista, niistäkin voi koostua loistava ilta. Tuntuu kesältä. Tai ehkä silloin tuntuu kesältä kun menee nukkumaan neljältä aamuyöllä ja hiukset tuoksuvat kesäyöltä Tampereella. Tai sitten mieli harhailee. Mulla on myös yli-ihana perhe. Viikko enää odotusta. Nelli ja tyttöjen jutut. 50min puhelimessa Luvian keskustassa. Mun vuoro tulla tädiksi syksyllä.

♥Clarissa.

Joku muu erehtyy, ja jossain ihastuu.

Löydät uuden uhrin, ruususuu, tämä toistuu uudelleen.

On ihanaa vain ottaa jokin kirja kirjaston hyllyltä ja rakastua sitten siihen. Kesähaaveita. Haluaisi vaan sen polttavan auringon ja vapauden, olla pari kuukautta vaan miettimättä mitään. Materialismionnellisuutta. Parasta on ostaa kesäreppu johon pakata kaikki tulevat kesämuistot. Elokuva historiasta, orjuudesta. On kamalaa kun kaikki hajoaa hetkeksi. Ihankuin pitäisi sitä kaikkea käsissä mutta ei saa päättää mitä sille kaikelle tapahtuu. Déjà-vu. Entäs se kun laitetaan mekot ja hameet päälle ja ollaan ylityttöjä? Kivaa on myös istua Tiinan kanssa viideltä aamulla teekupin äärellä ja puhua siitä kaikesta. Nyt on kurkku kipeä kaikesta. Mä tahdon nopeuttaa aikaa ihan vähän. Pelottaa. Suljen silmät hetkeksi.

♥Clarissa.

Luovutan, nyt mä luovutan, tähän aikaan aamusta mitään en voi tehdä millekään

 antaudun, joo mä antaudun, lattialla, pölyssä makaan.

Välillä sitä on vaan todella väsynyt, taivaalla on säröjä ja aurinko on lämmin. Mä olen sisältä kylmä.
Clarissa.

Sä oot kerran jo luullut, ettet tuu koskaan toipumaan ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa

Aika tuntuu välillä seisovan, ihankuin kello hiljenisi. Yhtenä iltana viisarit pyörivät väärään suuntaan ja maa on valkoinen. Mikään ei ole rauhoittavampaa kuin puhdas tähtitaivas. Aamulla valkoinen maa on enää vain pahaa unta. Joskus paha mieli piinaa mieltä ja kehoa mutta onneksi on pelastajia, kuten se kirja. Ja onneksi tähtiä voi ripustaa katonrajaan.

On ihan ok jäädä perjantaina pois koulusta koska väsyttää. Mutta sitten aika voi mennä Tiinalle ja valvoa myöhään. Rikkoa rutiineja ja syödä päivällä Tiinan, Juhon ja Eltsun kanssa. Kun aurinko lämmittää sekunnin verran ja kaikki tuntuu rajattomalta siinä sekunnissa. Kevät? Tahdon sanoa talvelle hyvästit. En jäisi kaipaamaan. Haaveet kesästä pyörii unissa. Jotain tapahtuu pian, jotain on ihan nurkan takana. Mulla on ikävä ja mä olen niin levoton ja sekava.

♥Clarissa.