Laskematta kannet auki paljastin aivan kaiken, peittää voinut en, onni sellainen kerran on vain mahdollinen

Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan 
Se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa 

Ihan yli-ihania naisia, Ella, Nelli, Liila, Katri, Janita. Oli taas niin ihanaa nähdä kaikkia rakkaita Tampereella. Aina on vain kovin onnellinen kun nousee siitä junasta. Kylmältä pakenemista, nauramista, juttelua tyttöjen kesken ja aiemmin sovittu keskustelu Nellin kanssa. Hienoja ja täydellisen epäonnistuneita kuvia. "pysykää paikallanne sen kolme tuntia kun tää ottaa sitä kuvaa" Lisää seikkailua bussilla. Ellan kanssa kriiseily. Hetkellinen sortuminen, kaikki muut tekee kaikkensa kootakseen palat yhteen ja on taas onnellinen. Saa puhuttua todella monen kanssa ne kesken jääneet lauseet loppuun. Silti jäi sanoja hieman puuttumaan. Säästetään jatkolle. Kun seikkaillaan lisää bussissa ja on kylmä. Taivaalle alkaa kiivetä aurinko ja se ihana tunne kun pääsee nukkumaan. Uusia tuttavuuksia ja kaiken uuden ja vanhan päivittelyä. Junassa nukkumista ja nyt jo ikävä kaikkia. Pian uudestaan. 40e riitti aika hyvin Maanantaina mulla alkaa tet-viikko mustissa ja mirrissä, täytyy vielä kirjottaa aine kasvukivuista. Niistä henkisistä.