Sopivasti muistetaan vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaankaan

Kaupungin ylle laskeutui sumuverho,
veti henkeen viimeistä tupakkaa
hoipertelevat vastaantulijat muistamatta nimeään.
Käsi kädessäni


Ollaanko tämä kesä näin?
Vappuna avataan kesä vaikka sää pistääkin vastaan. Hyppy bussiin ja kuulokkeista koko matkan läpi parasta musiikkia, Tampereella puut jo hohtavat vihreää ja kaduilla enemmän ihmisiä kuin ikinä. Kaikilla se vapun sekoittama pää ja juna-asemalla tutut kasvot. Nellin kanssa ympäri keskustaa ravailu on ihan jees niinkuin myös tuttujen metsästäminen koskenrannassa. Ihmismeressä uiskentelu ja kokoajan vastassa enemmän tuttuja ja ikävöityjä.

Ilta viilenee mutta ei tunnu missään. Lahjoitetaan eväitä ja puhalletaan serpentiiniä. Halauksia. Ruusupuska repii haavoja jalkoihin ja kyllähän sieltäkin niitä uusia tuttavuuksia löytää. Saman illan aikana romuttuu pari asiaa ja viimeistään nyt sitä tietää kuka, miten ja kuinka paljon kannattaa. Itse tietää parhaiten. Puhutaan suoraan kaikesta pienessä universumissa ja lähdetään. Katsotaan Nellin kanssa keskellä yötä täydellisiä naisia ja yövytään mökissä. Aamulla on lämmin mutta pää jäässä. Päivä kuluu ihan liian lujaa ja kohta jo hyvästellään juna-aseman laiturilla. Alle 24tuntia hulluutta. Kesällä seikkaillaan. Mulla aukesi jäätelökesä ja koulu loppuu pian.
Vihdoinkin.
♥Clarissa.

Älä sammu aurinko

Vanhoja kuvia muistuttamaan hiussuunnitelmista ja siitä että on ikävä Nelliä. Kesää odotellessa. Näitä tunteita. Kun tää kevät alkaa oikeesti tuntumaan siltä. Enää kuukausi koulua, päivällä on niin kuuma että nahkatakki on otettava pois, mutta illalla vielä palellaan. Siitä myös tunnistaa kevään, että haluaa tehdä ja mennä. Mussa silti kasvaa katkeruus. On kivaa kun tarkenee helposti lempivaatteissa tai kun äiti ojentaa vanhat tennarinsa väliaikaiseen käyttöön. Tai kun saa soiton että kesätyösopimusta tehtäisiin perjantaina kolmelta. Perjantaina on myös Tiinan vuoro. 

Kesä on niin lähellä että sen tuntee ja samalla kun vihreä puskee puiden oksille, mun elämänjano ja onnellisuus tekee samaa mun mielelle. Vaikka jotkin asiat tempaisee mut takaisin sinne syvyyksiin välillä. Viikon vapauteen mahtuu kaikkea. Tuttu iltakävely Janitan kanssa, turvalliselta, ihan Tampereelta tuoksuva Porilainen mies joka osaa laulaa, vanhempien tarinoita fiftariajoista, niistäkin voi koostua loistava ilta. Tuntuu kesältä. Tai ehkä silloin tuntuu kesältä kun menee nukkumaan neljältä aamuyöllä ja hiukset tuoksuvat kesäyöltä Tampereella. Tai sitten mieli harhailee. Mulla on myös yli-ihana perhe. Viikko enää odotusta. Nelli ja tyttöjen jutut. 50min puhelimessa Luvian keskustassa. Mun vuoro tulla tädiksi syksyllä.

♥Clarissa.

Joku muu erehtyy, ja jossain ihastuu.

Löydät uuden uhrin, ruususuu, tämä toistuu uudelleen.

On ihanaa vain ottaa jokin kirja kirjaston hyllyltä ja rakastua sitten siihen. Kesähaaveita. Haluaisi vaan sen polttavan auringon ja vapauden, olla pari kuukautta vaan miettimättä mitään. Materialismionnellisuutta. Parasta on ostaa kesäreppu johon pakata kaikki tulevat kesämuistot. Elokuva historiasta, orjuudesta. On kamalaa kun kaikki hajoaa hetkeksi. Ihankuin pitäisi sitä kaikkea käsissä mutta ei saa päättää mitä sille kaikelle tapahtuu. Déjà-vu. Entäs se kun laitetaan mekot ja hameet päälle ja ollaan ylityttöjä? Kivaa on myös istua Tiinan kanssa viideltä aamulla teekupin äärellä ja puhua siitä kaikesta. Nyt on kurkku kipeä kaikesta. Mä tahdon nopeuttaa aikaa ihan vähän. Pelottaa. Suljen silmät hetkeksi.

♥Clarissa.

Luovutan, nyt mä luovutan, tähän aikaan aamusta mitään en voi tehdä millekään

 antaudun, joo mä antaudun, lattialla, pölyssä makaan.

Välillä sitä on vaan todella väsynyt, taivaalla on säröjä ja aurinko on lämmin. Mä olen sisältä kylmä.
Clarissa.