Siinä lienee syy onnelliseen ongelmaan

Taas on tapahtunut niin paljon mutta niin vähän että on jäljellä vain kasa kuvia ja vähän kirjoitettavaakin. Mimmillä tyttöjen iltaa, jäätelöä ja ihan vain olemista. Elokuvia ja mustekynällä kirjoittamista. Viikolla ei tapahdu mitään ja viikonloppuna taas Tiinalle. Herkuttelua, taas äärettömän mielenkiintoisia kuvia ja kylmyys. Elokuva jota voi katsoa vain yksi ilme naamalla ja teetä. Mennään nukkumaan meille yllättävän aikaisin ja herätään vielä aikaisempaa. Tiinan riparijuttuja. Elisen luona musiikkia ja ihan vaan oleskelua. Illalla vasta kotiin ja uuden kerran suunnittelua jo. Nykyään mitään ei tapahdu ilman Tiinaa ja Eliseä. Huomaan kirjoittavani vain viikonlopuista. No, eihän viikolla tapahdu mitään. 

Viimeviikonloppuna piti mennä Tampereelle. Se sitten peruuntui taas ja ikävöinti tuntuu vaan pahalta. Onneksi viikonloppu meni sitten isosiskon kanssa. Ylpeys ja ennakkoluulo ensin leffana sitten kolme lukua kirjana. Koirat on ihania ja pannari on hyvää. Sisko on yksi parhaimmista ystävistä ja ulkona on ihan kaunista yhdentoista aikaan illalla.

Nyt on vuosi siitäkin. Jotenkin aina tulee mietittyä uuden vuoden alussa, kuinka kaikesta on vuosi. Mutta nyt siitäkin on vuosi. Vuosi sitten tänään heräsin Tampereella kovin onnellisena. Kylläpä jostain hetkestä voi pudota ryminällä alas. Kun mietin mitä kaikkea tähän vuoteen näiden hetkien välillä on mahtunut, hymyilyttää ja itkettää samaan aikaan. Kumpaa enemmän, vaikea sanoa. Mutta nyt eniten hymyilyttää se, miten joku, jonka vuosi sitten tunsi vain nimeltä, voi nyt aiheuttaa hymyn. Joku, josta tahtoo oppia ja muistaa ulkoa millainen se on päästä varpaisiin, laskea kaikki hiukset sen päässä ja oppia millainen se on kun se nauraa. Tai itkee. Millainen sen rintakehä on kun se nousee ja laskee kun se hengittää. Olisi vain kiva uskaltaa laskea kilvet ja ottaa vastaan se kaikki siitä. Uskaltaa pyytää sitä kertomaan. Ja sekin vähän hymyilyttää, miten joku joka merkkasi silloin vuosi sitten paljon, ei ole enää mitään. Ei tarvitse olla, ei halua sen olevan mitään muuta, kuin se ihminen joka oli joskus kaikki, mutta nyt ei ole enää sitä. Mun kaikkeni ei koostu enää vain yhdestä ihmisestä. Se koostuu monista asioista ja joskus mä vielä huudan hymyillen sitä kaikkea kovaan ääneen kesäyöhön mun lempipaikassani. Vain niiden läsnäollessa, jotka ovat osa sitä mun kaikkea. Joskus mä vielä uskallan.

♥Clarissa.

Huudat että mä oon sairas, ettei munlaista oota taivas, anna mennä, vuoda veresi sillä maalaan taulun hymyysi

tää postaus on nolostuttavan täynnä kännykkäkuviaVuosi 2013 päättyi. Olipa vuosi. Hukkasin jotain itsestäni alkuvuonna Tampereelle, Liila ja Katri toivat sen jonkin kesällä takaisin. Vahingossa, onneksi. En oikein muista mitään muuta kuin kesän. En haluakkaan muistaa muuta. Pääsin pois peruskoulusta. Olin kesätöissä, tienasin omaa rahaa. Tapasin kaikki rakkaimmat ja opin taas hengittämään oikein. Kuulin Levottoman tuhkimon ja Autiotalon livenä. Otin tatuoinnin. Täytin 16vuotta. Itkin enemmän kuin koskaan ennen. Kasvoin henkisesti paljon. Olin ilman opiskelupaikkaa ja aloitin kymppiluokan. Melkein jopa täydellinen vuosi. Ja lopetin sen juuri oikenlaisissa oloissa. 

Sunnuntaina 29pvä suunnattiinkin Tampereelle, Tiina toimi rahamiehenänaisena ja junassa oli hauskasti nukkuva mies. Perillä tavattiin Tommy ja unohtui cybershop. Nähtiin mäkissä Nelliä ja Ellaa. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Noin tunti keskustassa ja auto-arvailujen jälkeen lähdettiin Tommyn kyydillä kauppaan ja heille. Tortillavärkkejä ja tytön kissankarvaiset leggarit. Tommyn luona musiikkia, makoilua ja erittäin tasokasta keskustelua ja läpän heittoa. Kympin junalla Poriin ja hirveä ikävä. Sieltä Tiinalle yöks ja kolmen päivän paardit alkaa. Valvotaan aamuyöhön jutellen. 

Maanantaina herätään päivällä ja laitetaan kuntoon, juostaan bussiin ja odotetaankin viisi minuuttia. "Näin kiire mulla on, ett meen vielä tupakalle." Nähdään Elise Porissa ja mennään katsomaan Ainoat oikeat. Jääteetä leffanamiksi. Elokuvan jälkeen raxiin ja ollaan melkein ainoat asiakkaat. Järkevää läppää sokoksen edessä ja takaisin Tiinalle. Tiistaina otetaan kuvia ja hengaillaan. Illalla ammutaan ja katsotaan raketteja, tehdään uudenvuodenlupauksia, sekoillaan tähtisädetikkujen kanssa ja ollaan typeriä. Ihania. Juostaan karkuun ja nauretaan ihan älyttömän paljon. Valvotaan kuuteen asti aamulla. Keskiviikkona kotiin.

Vuosi 2014 alkoi myös oikealla tavalla. Nelli tuli vihdoinkin Poriin 3päivä ja suunnattiinkin heti ensimmäisenä ostamaan minulle uusi paita. Vaate- ja hiuskriisi. Nähdään Janitaa hetki ja mennään subiin Tiinan ja Elisen kanssa. Kukaan ei osaa syödä huulipunan kanssa. Illalla Luvialle Nellin kanssa ja katsotaan leffoja, ommellaan pidennyksiin klipsejä ja jutellaan. Rentoillaan. Juodaan jääteetä paljonliikaa. Lauantaina käydään moikkailemassa Tiinaa Porissa ja Luvialla katsotaan lisää leffoja. Valvotaan yli neljään yöllä. Pelataan kännykkäpelejä ja syödään patonkia. Sunnuntaina Nelli lähti ja kauhea ikävä. Koulun alkua odotellessa.

Koulun alkamisesta ei voi sanoa muutakuin väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Kai tää unirytmi pian korjaantuu. Tai edes kehkeytyy jonkinlainen unirytmi. Sain ihanan joululahjatakkini eilen♥. Tänään käymään vielä Hennan luona. Huomenna Poriin näkemään taas Tiinaa ja Eliseä, arjen sankareitani jonka jälkeen Ben & Jerry ilta Mimmin luona. Seurailkaa instassa. Paljon asiaa ja sen huomaa tekstistä kuinka se tylsenee loppua kohden. Tähän on hyvä lopettaa.

♥Clarissa.

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli

Tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea mukavaa, että nuo kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa. Olen nähnyt Tiinaa ja Eliseä kovasti ja aionkin kohdata uudenvuoden heidän kanssaan, kun matka Kauhavalle Heinin luo ei onnistukkaan. Odotan kovin paljon maanantaina, uuttavuotta ja tammikuuta. Leffaan, syömään, kaikkea kivaa ja mukavaa Elisen ja Tiinan kanssa, nauretaan itsemme kipeiksi, sitten Nelli tänne viikonlopuksi. Tyttöaikaa viettämään. Ensiviikosta tulee paras aikoihin. Jouluna paketeista kuoriutui yllätykseksi kaikki mitä muisti listassa olevan toiveet ja vähän enemmän. Uudet vaatteet ovat aina tervetulleita ja miksei hiuskiharrinkin. Vaikka H&M housujen kokologiikka on raivostuttavaa. Tuntuu että oon viimeviikkojen aikana vahvistunu paljon. Voi olla että toivo uudesta vuodesta luo sen harhan, tai sitten se on totta. Tanssin keskellä huonetta ympäri, ympäri ja nauran varjolleni joka pyörii kanssani. Valo lankeaa sen ylle ja voin sanoa olevani onnellinen. Viimevuonna tähän aikaan tuntui samalta. Mutta se kumpusi jostakin muusta, tämä kumpuaa minusta.Mä onneni nään olemassa tässä,nyt ja se pulppuaa!Olen olemassa. Aloitin päiväkirjan ja siinä kiehtoo se että se on minun, kenenkään muun ei tarvitse nähdä sitä, ellen itse halua. Voin kirjoittaa sinne mitä tahansa, koska se kaikki on minun. Ikävä vain sekoittaa välillä päätä, onneksi ensikuussa pääsen vetämään keuhkot täyteen sitä ilmaa jota minut on luotu hengittämään. Olen saanut viikkojen aikana selkeän ajatuksen siitä mitä mun elämässänijosseminustaonkiinnitulee tapahtumaan seuraavan 2vuoden aikana. Se on ihanaa. Tietää mitä tehdä ja tuntea että oikeasti voi jopa saavuttaa nuo unelmat. Ja sitten välillä uppoudutaan vaaleanpunaisiin unelmiin. Monet kertyneet asiat ja väsymys kirjoittaa nyt tästä tekstistä näin sekavaa. Höh. Ehkä menen nukkumaan. Heihei.

ps. instagram: clarissanasu

Mä tahdon juosta täältä pois aamukasteessa, mä tahdon vielä vapauden tuntee hiuksissa

Vietettiin tuplasynttäreitä Tiinalla ja puoliksi Elisellä. Nasupehmolelu ja mielenkiintoiset kuvat joita kukaan ei varmaankaan näe ikinä. Syystä. Koiranpurema ja pelko liikkua. Joten mennäänhän pyörien kanssa puskista. Minttujätski ja ranskikset on hyvää ja lastenohjelmat kuten Toni Antroni ja Tuttiritari. Lapsena ne oli oikeesti parempia. Moni asia oli. Naamiaiset/muotinäytös, hyvää musiikkia ja naurua. Nauraminen on kivaa, se on kuin sähkövirtaa joka kulkeutuu koko kehon läpi. Mielenkiintosta läppää ja mandariinejamandariinejamandariineja. Kello onkin juttelemisen ajalta viisi aamulla ja ehkä nukutaan. Uusi sänky ja kaikki on mukavaa. 7.12. uudestaan, vai mitä?

 Viikolla mikään ei suju ja arkea on liikaa. Masentaa ja nukuttaa, onneksi on ystäviä. Viikko matelee ja juoksee samaan aikaan, miten se on mahdollista? Äiti räjäytti joulupommin meillä ja se ihanan joulunodotus alkaa.ja sitten muistaa kuinka tapahtumien ja valtava elämänmuutos- kierre alkoi viimejoulun päätöksestä.Pikkujoulut ja koko perhe ja muutaman sisaren parempi puolikas paikalla. Pikkulahjoja ja kaikki menee hyvin. On tosi onnellinen ja katsotaan hyviä jouluelokuvia. Tanssin kunnolla hyvän kappaleen tahtiin olkkarissa ja hymyilyttää. Tajuaa että kaksi viikkoa Tampereeseen ja on tyytyväinen, vaikka asiat jännittääkin. Joulukorttien kirjoitusta ja joululahjojen miettimistä. Tukka hyvin, kaikki hyvin. Tiinan mekkokin vielä. Joulukalenterin eka luukku ja kalmariunet. Nyt alkaa rento joulukuun lukkari ja enää 19päivää joulujuhlaan. Ja sitten paljon odotettu loma. Onneksi on olemassa myös Haloo Helsinki.