Mun ote on irti, nää raiteet on poikki, hei miten mä jatkan tästä?

Tästä tulee pian varmaan tapa. Pieni avautuminen postauksen alkuun, niinkuin se muuttaisi mitään. Ensiksi, mä pidän kaiken sisällä ja se kasvaa ja joku ilta sitten itken kaiken ulos yksin. Ihan hiljaa, en kerro kellekkään. En tahdo vaivata mun ongelmilla, seuraavana päivänä kaduttaa ja hävettää. Eihän se oo niin iso juttu vai onko? no, en oo kirjottanu puoliakaan kaikesta. Enkä kirjoita, en vielä ainakaan, en ehkä ikinä. Mä pelkään, että jään yksin, peruskoulu päättyy, enkä tiedä mihin mä oikeen joudun. Peruskoulu oli siksi nii turvallinen. Nyt täytyy jättää noi kaikki tutut ihmiset, tutut rakennukset kaikki, oon ilonen ja surullinen tästä asiasta. Jos asiat ois menny edes puoliks niinkun olin suunnitellut tai toivonu tai ees kuvitellu, niin oisin pelkästään ilonen. Mut nyt tähän mennessä ihan kaikki on mennyt pieleen. Eiköhän tämä riitä. Turhaa ehkä tämäkin, turhaa kaikki. välillä. miksei mekin voitais painuu täältä helvettiin?

Oon tehnyt tällä viikolla kauheen paljon. Maanantai oli huono, Tiistai oli koulun jälkeen kiva, piirrettyjä, hengailua, olemista. Keskiviikkona tein paljon, otettiin veljen kanssa kuvia laitakarissa, vietiin pikkuveli Luvian perimmäiseen kolkkaan kaverin synttäreille, haettiin se, käytiin kaupassa, autoin naapurin koiraa, kävin pienellä lenkillä, olin aamulla jälki-istunnossa. Oli kivaa tehdä paljon, ei sitten ajatellut. Torstaina värjäsin äidin hiukset, tein paljon, mutta jotenkin en nyt muista mitä. Perjantaina olin koulussa, pyöräilin kotiin, mittari näytti melkein +40 astetta. Oli kuuma. Olin lapsenvahtina, valvoin, oli tylsää, murehdin, ajattelin, kaikkea mitä olin vältellyt tekemästä. Noh. 

Mulla oli paljon kännykkäkuvia tätä postausta varten, mutta en jaksanut laittaa niitä koneelle. Teen sen ehkä huomenna. Lauantaina porukat tuli laivalta kotiin, sain ripsivärin, juttelua äidin kanssa. Heittelin käpyjä Caralle, se rakastaa sitä. Noi eläimet on yks asia mikä pitää mut järjissäni. 

No, ei mulla sitten muuta. Huomenna puhutaan koulussa mitä mä teen mun elämällä. Pelottaa. Tiistaina uus yritys hygieniapassin saamiseksi. Jos en nyt onnistu, en tiedä mitä teen. Tuhat kuvaa minusta.

ei kai vaan tahdo hiipua enää enempää. voisipa pysähtyä.