Nukutaan paha maailma pois kokonaan

 Tampereessa on sitä jotain. Tampere tekee. Perjantaina kirvatsissa kuuntelemassa porisperessä esiintyviä The 69 eyes ja Michael Monroe. Nähtiin lavalle. Lauantaina Tampere kutsui minua ja Janitaa. Siellä oli kaikki ihanat ja rakkaat ihmiset. Katri, Liila ja Ella. Vapaa Nekala ja kuumuudessa kävely. Tuttuja naamoja, tuli juteltua aika monien kanssa. Vain muutama julkasukelponen kuva. Hämäryyttä. Pitkä yö. Elämä virtasi suonissa. Hassuja puheluita ja viestejä. Tahatonta kiukkusuutta. Sunnuntaina hiustenleikkuuta, tienasin kympin. Sukkahousut oli menneet rikki ja isosti. Nitisevä bussi, ulkona taas ihan hirveän kuuma. Koskenranta ja Tommy. Miten voi ilostua niin paljon niin monien ihmisten näkemisestä? Koska ne on niin rakkaita. Kaupassa käynti kolme kertaa Tommyn kanssa ja sitten puoljuoksua juna-asemalle. Liian pian. mutta nyt en itkenyt. Puutunut olo. Junassa nukuin. Olisin halunnut jäädä Tampereelle, siellä on onnellisimmillaan. Ehkä Torstaina taas. Nyt töitä, töitä, töitä ja lisää töitä. Näin Karon kaupungilla, se melkein alko itkee kun näki mut, siitä oli yli vuosi. Muilla alkaa koulut ensiviikolla. Jännittää niidenkin puolesta. Ikävä rakkaita ihmisiä. Kai tää sekava teksti saa nyt riittää.