Your lipstick stains

 Koulu alkoi. Toisaalta kivaa mutta myös hieman turhauttavaa. 6-8 luokkien englantia, ihan tosi turhauttavaa. Väsymystä koulussa, mutta pysytellään hereillä. Paljon musiikkia bussissa ja läksyjä kotona. Nyt mä jopa teen niitä. Melko hiljaa puolen päivää ja kotiin tultua puhuu niin paljon että kurkkuun sattuu. Sisko ja meidän silmät. Melko suurta onnellisuutta. Palkka ja ihan itse ansaitut rahat. Niin sitä menee kun tuleekin. Ostin itselleni paitoja, huivin ja kaikkea muuta pientä kivaa. Materialismionnellisuus. Katri tuli ja onnellisempi ei voisi olla. Millaan tutustuminen ja äkillinen päätös että jäädäämpä Poriin yöksi. No huhhuh. Niin paljon rakkautta yhdessä kämpässä että räjähtää. Annis ja sen paikan kauneus. Kun jossain vaiheessa yötä unohtaa miten hengittää oikein ja se kaikki kun taas ei mikään painaa rintakehää. Lopuksi vain Katri voi vapauttaa paineen ja uni tulee helpommin. Uusia ihmisiä. Haluan kovin värjätä hiukset. Tulee mietittyä että millaista elämä olisi jos ei olisi tutustunut viimesyksynä Tommyyn. Elämäni paras mutta toisaalta kamalin vuosi. Parhaus silti voittaa. Tähän asti. Mulla on vaan niin paljon rakkaita nykyään. Ensiviikonloppuna Tampereelle vihdoin taas. Mutta ennen sitä mä käyn koulua taas toiset viis päivää. Öitä.